Tuuli kulkee

Runoilija 440e6580996b527f375d43ab8878a47e

nainen
Julkaistu:
8
Liittynyt: 22.6.2017
Viimeksi paikalla: 13.12.2017 13:02

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 
Kello oli jo reilusti yli ilta kahdeksan kun poistuin yliopiston pääovista. En ollut ehtinyt syömään lounaan jälkeen ja nälkä alkoi tuntui kurjuuden ja ärsyyntyneisyyden tunteena. Tiesin että kotimatkan varrella ei ollut ruokakauppoja, mutta joitain kahviloita oli vielä auki tähän aikaan illasta. Yksi näistä kahviloista oli suosikkipaikkani. Se oli vintage tyylisesti sisustettu mutta tyyliä rikkoivat muutamat abstraktin taiteen maalaukset. Syksy oli jo pitkällä, tuuli kuljetti punaruskeita lehtiä pitkin jalkakäytäviä. Tyynet, mustat vesilammikot heijastivat tumman puhuvaa taivasta. Aamulla oli satanut runsaasti, mutta lounasaikaan aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Nyt pilvet peittivät taivaan, lupaillen uutta vesisadetta. Ehdin juuri kahvilan ovesta sisään ennen kuin sadekuuro alkoi. Katselin ympärilleni. Kahvilassa oli aika hiljaista, muutama nuorempi opiskelija ja yksi kiireinen toimistotyöntekijä, joka oli valloittanut kulmapöydän läppärinsä ja kansioidensa kanssa. Kävelin suoraan tiskille ja tilasin täytetyn patongin sekä kofeiinittoman latten. En halunnut valvoa koko yötä, sillä huomisaamuna yliopistolla odotti joukko uusia opiskelijoita, innolla hyppäämässä historian pyörteisiin. Olin laatinut tänään suunnitelmaa ensimmäistä luentoa varten ja työtä riittäisi vielä kotiin pääsyn jälkeenkin. 

Istuin ikkunapöytään ja katselin ulos ikkunasta. Sade piiskasi ikkunaa ja muutamat kävelijät ottivat juoksuaskelia päästäkseen suojaan rankkasateelta. Kahvilan ulko-ovella suuressa kukkaruukussa olevat petuniat näyttivät lyödyiltä. Sade painoi niiden lehtiä alaspäin ja terälehdet rikkoituivat pisaroiden voimasta. Mustanpuhuvia ukkospilviä kertyi taivaalle ja hetken päästä alkoikin jo salamoimaan. 
Pian kattolamput särisivät ja tätä seurasi äkillinen pimeys. Kahvikupit ja lautaset kilisivät, joku kirosi kun tietokoneella tehty työ katosi bittiavaruuteen. Tunsin kun joku törmäsi pöytääni ja äkillinen kuuma läikähdys polvelleni sai minut ärjäisemään niin säikähdyksestä kuin myös kivusta. Nuori naisääni pahoitteli tapahtunutta ja yritti pimeässä hapuilla polveani kuivatakseen sen. Yritin peittää harmistunutta äänensävyäni ja mutisin että asia ei tuottanut suurempaa vahinkoa. 

Sähköt palasivat ja siirsin katseeni kastuneista puvun housuistani tarjoilijaan joka hädissään ja nolostuneena pyrki korjaamaan tapahtunutta vahinkoa. Tyttö ei ollut kovinkaan vanha, ehkä parikymppinen. Kastanjanruskeat hiukset oli sidottu hätäisesti nutturalle, vihreät silmät harhailivat kengänkärkien ja märkien puvunhousujeni välillä. Korvan taakse tatuoitu enkeli pilkahti tytön kumartuessa nostamaan kahvikuppia lattialta.  "Olen todella pahoillani, tuon kohta uuden juoman teille. Menee talon piikkiin." Tyttö sanoi hampaidensa välistä ja poistui takahuoneeseen. Olin sanomassa että kahvi ei ole pakollinen, mutta en ehtinyt sanoa asiaani ennen kuin tyttö oli jo kadonnut takahuoneen puolelle. 

Pian samainen tyttö toimitti minulle uuden kahvikupin ja pahoitteli vielä kertaalleen tapahtunutta. Naurahdin ja totesin: "Ei se mitään, vahinkoja tapahtuu ja tässä ei suurempaa harmia aiheutunut kenellekkään." Tyttö hymyili ja totesi että tapahtunut oli kuin elokuvassa, tapahtuu jotain jossa tarinan päähenkilöt kohtaavat toisensa vahingossa tai tapaturman sattuessa. Nauroimme molemmat hetken aikaa hölmölle onnettomuudelle. Tyttö poistui tekemään töitään tiskin taakse ja minä aloitin latteni juomisen, edelleen huvittuneena äskeisestä.  

Nautittuani myöhäisen iltapalan nousin pöydästä ja suuntasin ulko-ovelle, oli jo aikakin koska kahvila oli sulkeutumassa vartin päästä. Vesisade jatkui muuttaen jalkakäytävän pieneksi joeksi. Toivotin hyvät illat ja lähdin kävelemään vesisateeseen, kotiin nyt ei loppujen lopuksi ollut pitkä matka. Kotiin saavuttuani riisuin kastuneet vaatteni pyykkikoriin ja kävin suihkussa. Hampaita pestessäni haroin sotkuisia hiuksiani ja sipaisin aivan liian pitkäksi päässyttä parransänkeäni. Mustat hiukset ja parransänki yhdistettynä päivettyneeseen ihooni saivat minut näyttämään melkein eksoottiselta ulkomaalaiselta. Siniset silmäni kuitenkin toivat totuuden perisuomalaisista sukujuurista. Olin aina kuullut näyttäväni liian hyvältä suomalaiseksi mieheksi, omasta mielestäni näytin keskivertoiselta, noin neljäkymmentä vuotiaalta mieheltä. Vartaloni ei oikeastaan ollut minkään muoti-ihanteen mallinen, olin aina ollut jäntevä ja suhteellisen lihaksikas, mutta iän myötä keskivartaloni oli muuttunut hieman täyteläisemmäksi. Ajoin parran ja vaihdoin puhtaat vaatteet. Istahdin sohvalle ja aloin käymään läppärillä läpi huomista opetussuunnitelmaa ja tulevan syksyn lukujärjestystä. Lopetin työnteon ja siirryin makuuhuoneen puolelle makoilemaan ja lukemaan jännittävää dekkaria. Kirjassa päähenkilö yrittää selvittää nuoren naisen mysteeristä murhaa. Luin hetken ja sammutin sitten lukuvalon käydäkseni nukkumaan. En saanut heti unta, tunsin itseni hieman levottomaksi joten käännyin selälleni ja tuijotin ulos ikkunasta. Vesisade jatkui edelleen. Kello näytti jo puoltayötä. Mietin oliko kahvilan tyttö päässyt kotiin kastumatta kovinkaan paljoa, olisi ehkä pitänyt viedä hänelle sateenvarjo. Toisaalta olihan mahdollista että häntä tultiin hakemaan. 

En saanut enkelitatuointia mielestäni. Olin aina pohtinut tatuointien tarkoitusta ja miettinyt oliko kaikille kuville jokin oma merkitys. Yleensä enkeli merkitsi syvällisyyttä, uskoa sekä toivoa. Joskus sillä tarkoitettiin myös suojelua. Ehkä joku hänen läheisensä oli kuollut ja tatuointi oli otettu turvallisuuden tai suojeluksen merkeissä. Mielessäni pohdin kohteliaita tapoja kysyä tytöltä mikä kuvan tarkoitus oli. Näin unta jossa toimin etsivänä. Olin selvittämässä nuoren naisen katoamista ja paikallistanut rikospaikan omakotitaloalueelle ja pian eräästä talosta olikin löytynyt nuoren naisen ruumis. Olin tiimini kanssa tutkinut taloa ja rikospaikkaa; uhria oli pahoinpidelty ja hänen ruskeita hiuksiaan oli leikelty saksilla. Naisen korvan takaa pilkisti veren tahrima enkelitatuointi. Heräsin ja katsoin kelloa. Viisitoista yli neljä yöllä. Loppuyön makasin sängyssäni tuijottaen ulos ikkunasta, johon sade ropisi tasaiseen tahtiin. 
Selite: 
Jatkoa Polunkulkija tarinalle
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kannattaa lukea keskittyneesti tätä dekkarimaista tarinaa.
 

Käyttäjän kaikki runot