Yksineläjän ajatuksia

Huonosti nukutun yön jälkeen aamupäivä tuntui loputtoman pitkältä. Katsoimme opiskelijoiden kanssa uuden lukukauden helpotukseksi dokumenttia antiikin Rooman tasavaltapolitiikasta, joten tuolissani nuokkuminen ei näyttänyt liian epäammattimaiselta. Lounastauon jälkeen oli vuorossa kirjallisten töiden ja uusien tuntisuunnitelmien teko. Olin myös sopinut tapaamisen uuden vaihto-oppilaan kanssa. Ajattelin laittaa vaihto-opiskelijan kertomaan kotimaastaan ja sen historiasta, täten oppitunti olisi jo puoliksi pidetty. Minuutit tuntuivat venyvän ja kello kulki laittoman hitaasti. 
Yritin keskittää ajatuksiani tuntisuunnitelmiin mutta väsymys ja kofeiininpuute hankaloittivat työntekoa. Ajattelin eilisiltaista kahvilakäyntiä ja housuilleni kaatunutta kahvia, nuorta baristatyttöä sekä hänen salaperäisyyttään. En ollut jaksanut laittaa housuja likoamaan pesualtaaseen, eiköhän tahra lähtisi pesukoneessa. Jos ei, niin kyseessä oli kallein kahvitahra minkä minä olin koskaan kokenut. Valitettavasti puvun housut kuuluivat pukukokonaisuuteen jonka ex-vaimoni oli ostanut eräänä jouluna saatuaan suuremman luokan joulubonuksen. Tuntien ex-vaimoni maun puku oli ostettu merkkiliikkeestä, joten hintaa vaatteille oli tullut. 

Poistuin heti kun kello löi neljä iltapäivällä. Jätin tarkoituksella kaikki työskentelymateriaalit työpöydälleni, en halunnut viikonloppuna pohtia tulevia tunteja tai minkä maan historiaa kävisin ensin läpi. Pitäisi varmaan aloittaa helpoimmasta eli omasta kotimaastaan, katsoa miten perehtyneitä nuoret ovat oman kotimaansa historiaan. Kävelin samaisen vintage kahvilan ikkunan ohi ja vaistomaisesti kuikuilin jos barista tyttöä olisi näkynyt. Yllätyin kun huomasin pettyväni siitä etten nähnyt etsimääni henkilöä. Kotimatkakin tuntui pitkältä, kahvihammasta kolotti vietävästi ja kotona kahvinkeittäminen ei ollut mikään luksuskokemus. Vaikken osannut loihtia erikoiskahveja hienoilla vaahdotuskoristeilla, olin vuosien saatossa opetellut ruoanlaittoa ja mielestäni olin siinä aikas hyvä. Kalttaaminen, liekittäminen, gratinointi ja erilaisten kastikkeiden tekeminen ei enää tuntunut vaivalloiselta, pikemminkin nautinnolliselta. Nyt yksinasuessani olin päässyt kokeilemaan reseptejä mitä naimisissa ollessani en voinut kuvitellakkaan. Ex-puolisoni ruokavalioon liittyvät mieltymykset ja vaatimukset eivät kohdanneet minun kokeilunhaluisuuttani. Seurustelumme alkuaikoina osasin tehdä perinteisiä poikamies ruokia, joihin sisältyi muun muassa valmisruokien lämmittäminen ja helppojen kotiruokien tekeminen. Ensimmäinen opettelemani kotiruoka oli lihamakaronilaatikko, jota puolisoni ei ollut suostunut syömään eläinperäisten tuotteiden takia. Ex-puolisoni oli siirtynyt normaalista ruokavaliosta suoraan vegaaniseen ruokavalioon, joten mielessäni hyvästelin haikein tuntein kaikki lempiruokani; kermajäätelöt, rasvaa tihkuvat ja mausteiset grilliruoat, saksalaiset makkarat sekä perunasalaatin. Yritin parhaani mukaan nauttia kasvisperäisistä korvikkeista, mutta soijabratvursti ei vaan maistunut samalta kuin oikea, lihainen ihanuus. Aina silloin tällöin poikkesin grillin tai pikaruokaravintolan kautta ja herkuttelin salaa ennen linssien ja soijatuotteiden luokse palaamista. 

Kotiin päästyäni valmistin mozzarellajuustolla ja ilmakuivatulla kinkulla höystetyn pizzan ja korkkasin tumman, saksalaisen oluen. En yleensä juonut alkoholia mutta yksinasumisen myötä olin sallinut itselleni muutaman oluen tai siiderin silloin tällöin. Maistelin pähkinäistä ja maltaista makua, tuntien tyytyväisyyttä siitä että jokaisen juodun oluen tai syödyn pizzapalan jälkeen ei tarvitsisi kirjata ylös saatuja kaloreita. Tästä oli tullut ärsyttävä tapa avioliittomme loppupuolella, joka usein pilasi ruokailukokemuksen ennen kuin se oli edes alkanut. Ravintolassa alkoi tiivis kuulustelu jokaisen ruokalajin raaka-aineista, tuoreudesta sekä ravintopitoisuuksista. Kerran suivaannuin vaimoni nirsoiluun niin kovin että poistuin ravintolasta ja ajoin kotiin yksin. Yritin karistella mielestäni ikäviä ajatuksia ja muistoja liittyen avioliittooni ja sen päättymiseen. Olimme eronneet jo kymmenen vuotta sitten mutta silti nämä asiat vaivasivat minua ajoittain. Olin kokeillut seurustelua muutamia kertoja eron jälkeen mutta koin ettei keski-ikää lähentelevä historian opettaja ollut kovinkaan mielenkiintoinen sulhaskokelas. Huonoin puoli sinkkuna olemisessa oli yksin nukkuminen. Välillä olisi mukava käpertyä lämmintä kehoa vasten ja maata hiljaa vierekkäin. Myös tylsyydentunne, jota ei kokenut ollessaan mielenkiintoisen ja rakkaan ihmisen läsnäollessa, oli yleinen asia sinkkuna ollessa. Elokuviin tai ravintolaan ei tullut lähdettyä yksin. 

Heräsin keskellä yötä ja tajusin nukahtaneeni sohvalle. Tumma lager oli tehnyt tehtävänsä joten suuntasin suihkuun haparoivin askelein. Asunnossani oli myös sauna mutten viittinyt yöllä, saatikaan humalassa alkaa saunomaan. Seisoin suihkussa kuuman veden valuessa päätäni ja olkapäitäni pitkin, rentouttaen lihaksia jotka olivat jumiutuneet huonossa nukkumisasennossa. Katselin pyykkikoria jossa kahvin tahrimat housuni ja muut pyykit odottivat huomista pyykinpesua. Hetken aikaa mielessäni kävi ajatus siitä etten pesisikään kahvitarhoja pois. Jollain tavalla halusin säilyttää muiston nuoresta baristatytöstä, tämän kirkkaista silmistä ja lämpimän ruskeista hiuksista. Korvan takaa pilkottavasta tauoinnista jossa yksinkertaisesti piirretty enkeli piti käsiään vastaanottavasti avoinna, valmiina lohduttamaan. Jossain joku veti vessan ja suihkun vesi muuttui jäätävän kylmäksi. Huusin vaistomaisesti säikähdyksestä ja käänsin hanat kiinni. Kirosin ja siirryin kuivattelemaan makuuhuoneen puolelle, päättäen mennä alasti nukkumaan. Syksystä huolimatta öisin oli välillä todella kuuma, eikä fakta siitä että aurinko paistoi makuuhuoneeseeni iltaan asti auttanut asiaa yhtään.

Makasin kyljelläni sängyssä ja odottelin unen tuloa. Pääni täyttyi sekalaisista ajatuksista; avioliitto ja ero puolisosta joka seurustelun alkuaikoina oli ollut maailman mukavin ja jännittävin ihminen. Muuttaminen Helsinkiin ja entisen elämän sekä yhteisten tuttujen taakse jättäminen. Nukahdin ajatukseen vieressäni nukkuvasta naisesta. Tämän lämpimästä ihosta ja tasaisesta hengityksestä. "Hyvää yötä rakas." hän kuiskaisi ja painautuisi tiukemmin rintaani vasten.

Unessani tajusin että minun oli pakko nähdä baristatyttö uudestaan.