Sinusta jäi painauma nurmikkoon,
kohtaan joka oli minun paikkaani lähinnä.
Samantapaisen jäljen jätit sydämeeni,
syvemmän ja kipeämmän.
Sinusta tuli puheenaihe päiväkirjan sivuilla,
vaaleanpunaisella musteella kirjoitetusta nimestäsi
aarre, jota kosketin sormella sivuja käännellessäni,
vaalien ja rakastaen.
Ja minä rakastin, rakastin tunteita kaihtamatta
jokaista ottamaasi pitkää, lyhyttä askelta.
Minä palvoin hetkeäkään ajattelematta
jokaista sinulta varastamaani katsetta.
Rakastin sinua niin paljon,
että päästin sinut vapaaksi niin pyytäessäsi.
Miksi siis olet minulle nyt katkera?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan loistava, hyvin kirjoitat!
ihmisiä on vaikea ymmärtää. vaikka pyydetään lupaa vapauteen, niin silti se ei ole tarpeeksi hyvä vaihtoehto. mutta silti kahlitseminenkaan ei sille toiselle ihmiselle kelpaisi. ja miksi pitää olla katkera, kun se toinen tietää sun tehneen sen rakkaudesta?
itseäni on askarruttanut nuo viimeiset kolme riviä jo kauan, enkä vieläkään ole saanut vastausta...
ja muuten, kirjoitat loistavasti. en ihmettele yhtään, miksi joskus olen sinut suosikkeihin lisännyt.