Ikävä

En enää muista vuorokauden aikaa
kun puhelimessa hätääntynyt ääni kertoi,
et kyennyt uhmaamaan painovoimaa
ja vahinkojen laajuus suuri olla voi.

Seuraava puhelu jonka sinusta sain,
ei enää koneita, niistä on katkaistu virta.
Enää edessä odotusta vain,
milloin taittuu yöksi elämäsi ilta.

Luoksesi saavuin,
kuten sinäkin saavuit kun tarvitsin,
sänkysi viereen vaivuin
ja jo silloin sinua kaipasin.

Minun on niin kamalan kova ikävä,
välillä se hakkaa minut maahan,
eikä menetys ikinä häviä.
Miksi menit pois nukkumaan?

En ikinä pysty unohtamaan
miltä näytti jäljelle jäänyt kehosi
kun sielusi oli jo lähtenyt matkaamaan.
Taivaaseenko se kohosi?

Alapellontie ei tunnu enää samalta,
koko ajan vain odotan
milloin saavut taksilta,
kunnes taas muistan.

Et enää tulekaan.
Mutta vielä me tavataan,
kun minäkin lähden matkaan.
Siihen asti vain kaipaan.