ISÄLLE

Eilen olin vielä nuori,
tänään tuhansien ajatusten tahraama.
Kylmä katkeruus purkautuu virtana lakanoihin asti.
Se valuu silmistäni,miksi?
Enhän edes ymmärrä!
Kun itken,
tiedän tuskan elävän vielä sisälläni,
seuranaan viha ja kyynisyys.
Suru anna tulla,
vie minut mukanasi!
Tuli vei perkeleen helvettiin,
pienen paholaisen.
Jos taivas on juoppojen kapakka,
kuinka sinä viihdyt helvetissä?
Ehkä nyt vihdoin alkaa minun aikani parantua siitä,
josta kukaan ei ikinä toivu - lapsuus.
Miksi syyllisyys kalvaa niskaa?
Järsii poikki itsetuntoa,
pudottaa olkapäät lattiaan.
Sinäkö se siellä hiilillä heität,
poltat viimeisetkin siltani onnellisuuteen?