Avaan oven tyhjään huoneeseen.
Seinät harmaat, ne nielevät minut pimeyteen.
Ympärilläni vain tyhjyyttä,
vain pimeys ja minä.
Se nielee huutoni.
Ei seinillä kaiu ääneni.
Kuitenkin tiedän huutavani:
Apua yksinäiseen elämääni.
Itken mutta tyhjyys nielee kyyneleeni.
Tuo sama tyhjyys kietoutuu yhä enemmän ympärilleni.
Se kaataa minut kovaan maahan.
Silmäni sumenevat kuin ne olisivat täyttä tomua.
Sen läpi kajastaa äkkiä hento valon välähdys.
Hiljaa lipuu huuliltani rukous pimeyteen:
Pieni, hento valo. Tuo toivo huomiseen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi