Nimetön

Pieni liekki lepattaa tuulessa.
Yritän sitä käsilläni suojella.

On hautuumaa hiljainen.
Vain kuiske käy iltatuulen.

Tuuli älä liekkiä sammuta.
Vaan loistakoon sen hohde kirkkaana.

Kivien alla makaavat läheiseni.
Onneksi he eivät näe kyynleitäni.

Välillä liikaa murjoo tämä maailma.
Silloin toivoisin itsekkin makavaani mullan alla.

Hiljaa seison, liekki vahvistuu.
Tunnen lämmön enkelin, suru unohtuu.

Vaikka hautuumaa on pimeä ja hiljainen.
Nimet kivissä,
ruumiit multien alla mätänemässä.
On se silti kaunis ja rauhallinen.