Ikkuna taivaisiin

Runoilija Helposti särkyvää <3

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 10.4.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Sydäntä kylmää se pitää elvyttää
Sydäntä kylmää ja sä et hengitä enää
Puristan kädet nyrkkiin

Miten Jumala vaatia voi
Sen mitä en voisi antaa
Näen myrskyä ja tahdon alta pois
Ei ole vastarantaa

Hautaan haaveeni
Hiuksensa valtoimenaan
Haarniska hennoilla harteillaan
Sen jaksoit urheasti loppuun asti kantaa
Vaikka se sattuisi niin
Lasken sut multaan ja kyyneliin
Avaat mulle ikkunan taivaisiin

Miksei suojanneet sua enkelit
Silloin kun sä niitä tarvitsit
Vaan oli taivas niin hiljaa

Kuin nukkuu valtakunta
Ruususen kanssa unta
Jos sä et jää ovat
Sanat vain sanahelinää

Sä olet sammunut tähti
Vain valosi hiipii huoneeseen
Tää ikävä susta lähti
Tähti ja risti vuosineen
On kiveen kaiverrettu
Nimesi kultakirjaimeen
Sut kultakirjaimeen

Selite: 
Tähti on sammunut, mutta sen lähettämä valo matkaa avaruudessa luoksemme. Kuin kaikki olisi niin kuin ennen, mutta mikään ei ole.
Kategoria: 
 

Kommentit

Kovin koskettavaa.Kerranhan me täältä lähdemme.Tähti voi olla tiesi valaisija.

Tämä on kappaleena aivan uskomattoman ihana ja koskettava. Itkin tätä ensi kertaa kuunnellessani. <3 Muutama viikko sitten kuulin tämän ensimmäisen kerran, kun lainasin levynne kirjastosta. ^^

Nätin koskettava!

Niin tuttua juuri nyt on runosi sanoma,kauniisti sen kirjoitit,niin satutti se

ihana runo<3

Tää on niin taattua sua... Toimii muutamaan kertaan, mutta kaipaisi kyllä terästystä.

tämä sopii nyt omaan elämäntilanteeseen tavallaan...koskettava runo..kipeine kysymyksineen miksi ei enkelit suojelleet..samojen kysymysten äärellä...

en varmaan olisi vuosi sitten erityisemmin välittänyt mutta nyt herättää tunteita ja paljon...

Miksei suojanneet sua enkelit
Silloin kun sä niitä tarvitsit
Vaan oli taivas niin hiljaa

kiitos tästä

Koskettava.

Jossain toisessa tilanteessa tämä ei puhuttelisi mun kaltaista ihmistä näin paljon, mutta juuri nyt se tekee sen. Sanotaanhan, että toisten tekstit ovat parhaita tunteenpurkauksia ja se tosiaan taitaa pitää paikkansa. Kuolema ei kuitenkaan ole vieras, ei sen läheisyys pelota mutta epävarmuus ajaa ajatukset hysterian kanssa samalle polulle. Niin ja sydän kylmenee yhtä matkaa kantajansa kanssa, kuten myös minulle saattaa käydä. Pidän tästä todella, koskettavimpia tekstejäsi.

Niin kaunis, koskettava. Pidin kovasti

 

Käyttäjän kaikki runot