Niin kauan olen elänyt
vain puolikkaassa ruumiissa
että kaikesta siitä
(vääristyneistä happimolekyyleistä
migreeneistä
tietoisuuden vieraista tasoista
uupumuksesta)
on muodostunut minulle toinen sisältö.
Se, joka olin on enää tuntematon.
Näinä vuosina
olen usein kuin istunut hautajaisissa.
Enkä kuitenkaan ymmärtänyt surra.
Hidas menettäminen on kivuliasta,
koska kipu tulee, kun ymmärtää
ettei ole huomannut kuinka moni asia
on hiljaa lipsunut sormista
kuin joen virtaan ja ajelehtinut liian kauas
enää koskaan saavutettavaksi.
Peruuttamattomuudella on imelän petollinen löyhkä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onneksi uusi sykli alkaa:) Tosin vasta 2014;) Onko mikään peruuttamatonta, onko aikaa oikeastaan edes olemassa? Näinä muutoksen aikoina tarpeeksi "valmis" ihminen saattaa olla aisteiltaan kehittyneempi muita, kuin mihin olemme tottuneet. Kunhan vaan löytää oikean "osoitteen",saadakseen vastinetta. Muutoin sekin voi tuntua raskaalta. Olla "yksin" valmiimpi kuin muut:)