Mietin mitä kaikkea on tapahtunut viimeisen kolmen kuukauden aikana ja voin sanoa, että kaikki hyvät asiat noiden kolmen kuukauden ajalta voi laskea yhden käden sormista. Kaikki alkoi niin hyvin, elämän piti olla mallillaan, sujua, olla tasapainossa, mutta sitten kaikki mureni.
Sain työharjoittelupaikan koululta, josta keväällä valmistuin, oli ihan voittajafiilis, sillä monista hakijoista, juuri minut oli valittu! Ehkäpä ei olisi kannattanut, kerkesin olla kyseisessä paikassa kolme päivää, ennen kuin sairastuin ja jouduin jäämään sairauslomalle. Ja ei muuta kuin lääkäriin, meni kuukausi, meni kaksi, ennen kuin pääsin edes kunnon tutkimuksiin.
Siinä välissä luulin seurustelusuhteeni olevan kunnossa, mutta tässä hiljan sainkin tietää että miehelläni on toinen nainen. Olimme kihloissa 4 vuotta ja yhdessä yhteensä 4½vuotta, yhteenkin piti muuttaa vuoden vaihteen jälkeen. Ihminen johon luulin voivani luottaa, jota rakastin yli kaiken, petti minua, valehteli ja nyt syyttää minua erostamme. Kaiken lisäksi minä lainasin hyvää hyvyyttäni rahaa, autoin auton hankkimisessa, että pääsisimme kulkemaan paremmin, mutta näyttääkin siltä, että ainoa paikka jonne hän autolla kulkee ja kulki on uuden naisensa luokse.
Neljä ja puoli vuotta kakkulan kaivoon. Nyt hän on kertonut uudelle naiselleen, että olemme jo eronneet kesällä, vaikka erostamme on vasta reilu kuukausi. Todella hyvältä tuntuu tällä hetkellä. Kaiken lisäksi, hän on kihlannut uuden naisensa, muuttanut tämän luokse ja yhä edelleen soittelee minulle ja valehtelee tälle naiselle.
Meidän erommekaan ei ole ollut mikään maailman helpoin, riitelemme joka asiasta ja en ole maailman helpoin ihminen, silloin kun minut on suututettu ja petetty. Kaiken lisäksi se että hän vielä syyttää minua siitä, että on itse tuhonnut kaiken ja toivoo että kuolisin pois, ei tunnu mitenkään hyvältä. Olen myös saanut kuulla nimittelyä sairaudestani ja muutenkin.. Ihminen josta en koskaan kuvitellut tuollaista…
Nyt sain pari viikkoa sitten tietää syyn myös sairauslomalleni, olen sairastunut krooniseen suolistotulehdustautiin (Crohnin tauti) ja aloitin siihen vakituisen lääkityksen luultavasti loppuiäkseni. Tässä välissä ehdin siis täyttää vasta 20..
Jos joku viisas kertoisi, että milloin tämä helvetin huono tuuri loppuu ja saan vihdoin elää ja kerrankin olla onnellinen, ilman että kaikki taas katoaa..?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
