Ajanhukkaa pukkaa

Runoja kestoaiheista:
rakkaudesta, luonnosta ja tai vaikka uskosta.

Jokin niissä kiehtoo, viehättää,
kuka kehää jatkuvaa pyörittää?
Eikö teema ikuinen ja sama,
ole paha taannuttava lama?

Piehtaroida tunnelmissa, hartaudessa pyhässä.
Mitä hyötyä on kuvauksessa jatkuvassa, syvässä?

Ymmärrän purkauksen ja reagoinnin,
sekä selkeytykset monenlaiset.
Mutta hylkään iki-unelmoinnin,
rypemiset ja sensellaiset.