Sä vajosit,yhä syvemmälle aaltoihin.
Sua kukaan ei auttanut,ei kukaan uskaltanut.
Mä päätin yrittää,ja onnistuin olemaan se pelastusrengas sun elämään.
Ja aina kun sä vajosit,mä tulin ja pelastin.
Mut sit en enää jaksanut,sä teit muhun niin suuren reiän et vajosin itsekin syvälle aaltoihin.
Tää pelastusrengas auttoi aikansa,mutta sai niin suuren reiän kylkeensä että vajosi itsekin.
Kuka meidät enää pinnalle nostaa?
Sillä kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Selite:
joo yritin tehdä runosta hienomman mut sit en kuitenkaan jaksanut perehtyä ja tällanen siitä tuli.toivottavasti saatte selvää..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
