Olen
maailman paras rakastaja,
neitsytpoika,
yksinäinen tyttö
väkijoukossa
ja isoisä puistossa.
Minä
nukahdan lohikäärmeen siiven suojaan,
metsästän susien kanssa,
istun oudoilla nuotiopiireillä,
kuljen roomalaisilla marmorikäytävillä,
juon vihollisteni kalloista voitonmaljoja,
kidun tyrmässäni kuolemantuomioni aamuna.
Hetkessä rakennan universumeja
tai tuhoan ikuisen elämän kaavat.
Voitan maailman
ja häviän rakkauden.
Olen kaikkea tätä
ja kaiken tämän teen
runoilijan oikeudella.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runoilijan oikeus on kirjoittaa juuri tälläisiä tekstejä! Huikeaa kuvausta, upeita rivejä toinen toistensa jälkeen. Hieno runo!
en oikein osaa pukea sanoiksi sitä, miksi pidän tästä. tämä vain on upea! suosikkeihin :)
Tätä oikeutta ei pois oteta eikä osteta. Jatka samaa linjaa:)
Eläköön! :)