Oli käsikirjoitus elämäni
kerran käsissäni.
mutta
tutisi kädet, voimat meni.
het tuuli nappasi
mukaansa ne.
katselin voimattomana,
kuinka tuuli niitä heitteli.
Jäin kalliolle paljaalle seisomaan,
ulapalle katsomaan.
Näin vain suuren meren, ja pauhun sen,
saman tuntee sydämmein.
En jaksa enään kirjoittaa,
haaveetkin
lensi jo vuorten taa.
Nyt jään vain odottamaan,
mitä maailma eteeni tarjoaakaan.
Selite:
no semmoinen..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
