menneisyys

Runoilija zarica

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.7.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Sinkku mutsi ! Jolla kai sydämmen sirpaleet vielä kokonaan kokoamatta ! Mutta aika auttaa, joka päivä yksi siru löytyy ja liimaan sen paikalleen..
 

Niin pienen lapsen hentoisen,
silmät suurena katselen.

Ymmärtää en kuitenkaan voi,
miksi äiti ei syliin nosta
vaan kylmin silmin katsoo,
ei minua,
vaan johonkin.

Nyt aikusena ymmärrän,
mihin katsoi silmät
nua rakkaipain.

Kaipua
tuskaa
haaveita
sydämmensä täynä.

käsi hamuili pulloa,
sen huulille vei.

haki lohdun.
murheet hukutti.

En saanut halia,
pullo sen sai.

Kasvoin
vartuin.

elin koin.

Vaan kohtaloa äidin
en jatkaa voi.

On oma polku
on toinen tie.

mutta äiti,
rakas silti
mulle oot.

vaikka vaikea se on sanoa,
vaikea näyttää.

Selite: 
pala menneisyyttä..
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä runosi koskettaa syvältä

Oijoi!

Sydämen ovelleni koputtelee runo - kovalla kosketuksella.

Vanhemmuutta ei voi viedä - sille voi antaa risuja.

Runo on herkkä osoitus anteeksiannosta ja rakkaudesta.

Ihminen on ihmeellinen ymmärtäjä.

 

Käyttäjän kaikki runot