Näin kerran veistoksen täydellisen,
huomasin ryhdin upean erikoisen.
Sitten sukelsin silmiin sinisiin,
niiden sineen jäin hukuksiin.
Korviini kantautui ääni suloinen,
silloin tajusin sydämeni menetyksen.
Vain jos olisi paketti ulkoinen,
sen voisin ehkä kestää unohtaen.
On nainen jumalatar,
tai sen sukulainen.
Sydän lämmin kultainen,
fiksu ja suloinen.
Kävi tuuli, tuuli talvinen.
Pois vei enkelin satumaisen.
Jäi vain muisto keltainen.
Sanat auringon pilkkujen kesäisten,
hiusten kehrä verhona kasvojen ihanien.
Selite:
Ihmiset vain häviää...jotain niistä kuitenkin aina jää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sie hukuit siniseen,
mie eksyin metsään vihreään.
Kauniista jaa käunis muisto (sisäisestä kauneudesta eritoten!)