palaavat kaikki eiliset,
ja ymmärrän,
että ilman niitä
en löytäisi itseäni Huomisessa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Aikaa myöten
Runoilija veronika
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.9.2003
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| veronika | Rakkautesi valaisemassa huoneessa | 25.1.2005 | 24 | Runo |
| veronika | Silloin kun vielä | 3.3.2005 | 49 | Runo |
| veronika | Ja jos vielä jotain | 6.4.2005 | 64 | Runo |
| veronika | Aikaa myöten | 21.1.2005 | 17 | Runo |
| veronika | Ja kun tulee sen aika, | 25.2.2005 | 68 | Runo |
| veronika | Se, mitä pelkäsin pimeydeksi, | 1.2.2005 | 45 | Runo |
| veronika | Ja anna anteeksi | 9.10.2006 | 108 | Runo |
| veronika | Rakkaita terveisiä sinne, | 9.10.2006 | 25 | Runo |
| veronika | Onnellinen lopultakin se, | 26.1.2005 | 25 | Runo |
| veronika | Nimetön | 18.5.2005 | 74 | Runo |
Kommentit
Totta, niin totta. Suuria viisauksia, suuria tunteita.
Aivan...ihmisen kasvua kaiken aikaa menneesen peilaten:) Hieno ajatus runossasi.
Menneet johdattavat tulevaisuuteen.
Niinpä..totta ja toisaalta myös lohdullista meille kaikille.Ihminen kantaa menneisyyttään aina mukanaan,elämä armahtaa ja kaikella tarkoitus..mutta kaikkea ei voi selittää ja se käy joskus kipeästi sieluun..onneksi aika parantaa monta haavaa:)
Taas upea oivallus
ja ymmärrys!
Hyvähyvähyvä!
Muistoista rakennumme... ne toimivat suuntaviittoina huomiseen. On hämmästyttävää, miten paljon asiaa mahtuu muutamaan sanaan.
Näin joskus olen itsekin kokenut....
Aikaa myöten... Niin, hiljalleen, ei kaikki kerralla...
Kaikki eiliset... Niin, ihan jokainen...
Huomisessa... Niin, löytäminen on kuitenkin vasta tulossa, huominen siirtyy koko ajan...
Niin, minä elän sinun sanojasi taas läpi ihan oikeassa elämässä.
Niinpä....eilisten summaahan tässä ollaan kaikki tyynni ja löytöretkellä huomiseen....
Niin, olemmehan me elämämme näköisiä ja hyvä se on aina päästä itseään ymmärtämään, edes pikkuisen. Elämänsä käänteisiin kun ei aina voi niin mitään. Korkeintaan ymmärrystä aikojen päästä.
Tämä hetki on eilisten summa ja huomisten avain.
menneisyydestä me kasvamme kaltaiseksemme, siinä on elämän rikkaus
kyllä vain, viisas havainto sinun runossasi!Ja niinkuin otamme huomisen vastaan, syleilemme myös eilisiä, rakkaudella ja tätä päivää unohtamatta =)
Tässähän Sinulla on suuri totuus. Aivan näin, aivan!
Niinhän se on, että sitten kasikymppisenä sitä ei olekaan muuta kuin "Nuoruusmuistoja".
Kyllä vain, näin se on. Oivallinen huomio ja hienosti sanoihin puettuna. Ilo lukea!
Niinpä, menneisyyttään ei pääse pakoon, eikä sitä edes kannata yrittää unohtaa, mutta ei siinä saan elääkään. Joskus pitää päästää menneisyydestä irti. Mainio oivallus, lyhyt kaunis muoto. oikein hyvä.