Kun viimeksi kuulin äänesi,
ajantajuni vain katosi.
Ei kukaan koskaan aiemmin ole saanut puhuessaan
kulkemaan kylmiä väreitä pitkin kehoani.
Ikävöin sinua joka päivä,
tänään enemmän kuin eilen
tai toisinpäin,
onko sillä oikeastaan väliä?
Ikävä sattuu silti,
mutta se kuuluu rakkauteen,
tekee kaikesta kestävämpää.
Jos ikävää ei olisi,
olisiko meitäkään
kun ei olisi mitä ikävöidä?
Ikävä on niin kaunis,
ja silti omistan siihen viha-rakkaussuhteen.
Päivä päivältä se tuntuu aina vain enemmän väärältä
olla sinusta erossa.
Näinä pitkinä unettomina öinä,
sen vasta tajuan.
Tule pian luokseni,
tee minusta jälleen ehjä, kokonainen.
Se tuntuu niin oikealta.
Sinä tulit lähelleni, sydämeeni hetkessä
kuin salaa juuri silloin kun pidin silmiäni kiinni
sen yhden sekunnin sadasosan.
Ole hyvä ja pysy siellä,
äläkä päästä koskaan irti.
Anna minulle se lupaus.
Lupaus yhteisestä tulevaisuudesta,
käsi kädessä
kahleissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa kerrontaa
pidin paljon
Sivut