Makaan tässä,
tuo kukkakuvioinen matto on puolillaan
minun sydänvertani,
pelkään vain niin paljon.
Avasin ovet sieluuni,
{ei Sinulla oli vain oikea avain kädessäsi}
Löysit minut sieltä,
sielustani, asunnostani
musta kaapu ylläni.
Olen vuodattanut vereni Sinun tähden,
sen tähden etten halua
Sinun enää tuntevan sitä samaa kipua,
en itkevän niitä samoja kyyneleitä.
Anna minun kärsiä tämä puolestasi.
Ei noudateta periaatetta,
”kärsi kanssani,”
eihän?
Sillä en koskaan halunnut aiheuttaa Sinulle tuskaa,
enkä koskaan vuodattaa silmistäsi tuskan kyyneleitä.
En surunkaan.
Tein sen silti,
kaikesta huolimatta.
Petin.
Ikkunasta näkyy lumihanki,
näytän Enkeliltä kalpeiden kasvojeni kera
lumihankea vasten.
Tuo peili seinällä heijastaa kalpeat kasvoni
varjoksi tähän maailmaan.
Mutta ollaan silti yhtä ikuisesti,
niin kuin sovittiin joskus.
Unohdetaan menneet,
jätetään elämä,
koska Rakastan Sinua
liikaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erittäin paljon erilaisia tulkintoja. Pelkästään minä keksin kymmenen eri tapaa, jolla ymmärsin tämän.
Hieno, haikea ja koskettava runo.
Kaunista.
tyylikästä tumman puhuvaa tekstiä, jonka tunnelma tempaa pimeäsä huoneessa istuvan mukaansa. sopivasti kursivoituja, vahvoja kohtia, sekä puhuttelevaa kokonaisuutta. pidän.
Erittäin paljon erilaisia tulkintoja. Pelkästään minä keksin kymmenen eri tapaa, jolla ymmärsin tämän.
Hieno, haikea ja koskettava runo.
Kaunista.
tyylikästä tumman puhuvaa tekstiä, jonka tunnelma tempaa pimeäsä huoneessa istuvan mukaansa. sopivasti kursivoituja, vahvoja kohtia, sekä puhuttelevaa kokonaisuutta. pidän.
Sivut