Mitä sydän sanoo

Sydän on kipeä ja vihainen.

Se huutaa minua palaamaan ajassa
menneisyyteen ja ottamaan kiinni hetkestä,
jolloin se löi nopeampaa kuin koskaan.

Sinä hetkenä silmäsi olivat melkein epätoivoiset,
katsoit minuun kuin rukoilllen.
Enkä minä osannut tehdä mitään.
Sydämeni huusi lähellesi,
ja minä vain käänsin sinulle selkäni.
Tunsin katseesi kävellessäni kauemmas
sinusta.
Kauemmas meistä.
Ja mitä kauemmas jalkani minua luotasi kuljetti,
sitä kiihkeämmin olisin tahtonut palata.
Suudella sinua viimeisen kerran,
vaikka huulemme ei edes koskaan kohdanneet.

En vain voi palata sinne enää.
En vaikka sydämeni ei toipuisi tästä koskaan.
Olen yrittänyt kertoa, kuinka paljon häviäisin.
Olen yrittänyt selittää, kuinka väärin kaikki meni jo silloin ja antaa itselleni anteeksi.

Sydän ei vain ymmärrä,
se ei lakkaa hetkeksikään kaipaamasta,
ajattelemasta ja uskomasta mahdottomaan.
Kukaan ei tiedä,
ei kukaan edes uskoisi.
En minä koskaan myöntäisi,
eikä mitään sanottavaa edes ole.

Vain minun oma sydämeni elää siellä piilossa
omaa elämäänsä,
vuodattaa katkeria kyyneliä ja uhkaa lakata pian lyömästä.

Anna anteeksi sydämeni,
en aina voi tehdä niin kuin sinä tahdot,
en vaikka tiedän,
ettet minua helpolla päästä.