Särkyminen

Runoilija Yksinäinen_

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 10.1.2016
Viimeksi paikalla: 26.2.2023 20:37

Asuinpaikka: Oulu
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
20.11.1989

 
Sinä keräsit ne palaset lattialta joka joku muu rikkoi.
Sinä liimasit sydämeni kasaan, teippasit ja laitoit suojaan pahalta maailmalta.


Meillä oli kaikki hyvin.


Kunnes sinä itse teit juuri samalla tavalla 
hajotit minut kasaan, särjit sydämeni pienen pieniin osiin.

Teipit on irronnut ja flolio paperit revenneet.

Ja minä itken lattialla sydämeni perään,
kerään rippeeni ja laitan piiloon sinulta.

Sinä et tule enää rikkomaan minua,
niinkuin ei kukaan muukaan.


Minä kävelen vielä sinun ohitse ylpeänä ja selvinneenä.
Jää sinä sinne itkemään tekojasi.


 
Selite: 
Avaan sydämeni sielun ihmiselle ja hän päättää minut pettää. -_-
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava ja samalla voimakastahtoinen tunnelma runossasi.
Pidin runosi tunnelmasta vaikka aihe olikin raskas.Ei voi silloin tietää kun kaikki on omallatavallaan hyvin
miten toinen päivä voi taas rikkoa kaiken.
Valoisaa on kuitenkin ajatus siitä että "tulen selviämään" kyllä. m
Vau tää on hieno! Hyvin kuvattu sitä tuskaa, kun toinen loukkaa.
 

Käyttäjän kaikki runot