Jäätelö sulaa

Runoilija Shamaani

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 29.4.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämää etsiessä aina törmää itseensä.
 

Kuulas sininen silta kasteen
sydämien aamuisin herää maa
kaihoisaa palavaan unelmaan.

Turhaa lasinen kimallus,
mutta uskomattoman kaunis.

Hyvin istuvaa on aatos kaihoisa kiikkutuolissani.
En voi kuin istua paikoillani
kuin patsas jäätelöä syöden,
jotten mitään menettäisi harmoniasta tästä,
muu olisikin turhaa kaipuun täyttämälle sydämelleni.

Joskus lehdet elämässäni kertovat sivuja,
joita ei palava rakkauteni edes voisi koskaan sanoa kauniimmin
kuin kaste aamuisissa unelmissa

kuinka kaunista on palava kuulas haikeus,
kaikkineen sydämen viitoittamineen lehtineen,
mitä on maa antanut patsaalle – kuten olen

hiljaa yksin kiikkutuolissani jäätelöineni,
mikä on oikeastaan aika turhaa,
kuten kaikki
lasisine sydämeni kuulaassa aamukasteessa
istuessani
jäätelöäni sydessäni

Sairas on sydän
turhaan
palavana alla sinisen aamuisen taivaan
täällä maan päällä,
missä kaikki
paitsi aamukaste on turhaa

kuulaana noustakseen
palavana kuin silta
ymmärrykseen,
mihin siltaa pitkin
ei koskaan aamulla pääse,
kuin turhissa ajatuksissa
Ajatuksissa kuin
polttaessa syksyisiä lehtiä
edellisen kesän pihan tulilla,
missä palanut on maa,
sydän vieden haikeat unelmat,
lehdet.

Katson sivusta vain kuin patsas
kuinka liekit kauniisti nousevat
ja savu haihtuu
kuin unelmat taivaan sineen.

Niin sairaus vei ja toi unelmat,
luotani pois,
jota ymmärtää vain hämmentynyt hiillostunut mieleni
kaikkineen pilvineen,
ja lahjana on
vain hyvältä maistuva jäätelö kädessäni,
mutta
lasittunut katseeni jää kiinni siihen palloon
ja tunnen kuinka jäätelöni sulaa
kuin aamun kuulas kaste,
kaikki valuu kuin sininen uni sormieni välistä
sydämessäni olet aina.

Olen palava maa
kaikkine kauniine lehtineen,
joiden sivuja vain harva,
turhaan katsoa saa,
näkee, mitä näkee

olenhan vain aamukasteen sivuja lukeva mies
turhautuneena jäätelöön,
jossa ei oikeastaan enää ole aamukasteen makua jäljellä

Vain rippeet turhuudesta,
voin vain istua ja odottaa…

sydämeni silta on niin kaihoisan kaukana,
että usein hukkaan sen
kuten aamun jälkeen tulee päivä,
mikä sulattaa kasteen.,
Samoin suli jäätelönikin käteeni
Oliko se turhaa jäätelöä
vai vain lasinen unelma,
mistä ei koskaan oikeasti tullut totta.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Syvä, herkkä tarina

Erinomainen koskettava tarina..

 

Käyttäjän kaikki runot