Kaatua alle tyhjyyden

Runoilija Randomvilma

nainen
Julkaistu:
6
Liittynyt: 30.7.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

"Minä olen pöytä nurkassa
ei, en liiku vaikka mul on jalkoja"


nyt kun kesä on taas ainakin jollakin tapaa ohi, eikä aurinko enää kauaa piilota katkeruutta, alkaa tehdä mieli kirjoittaa taas.
 

Muutama vadelma
pikkurillin päästä
ja yöksi väsyvä ilta puhuu
siitä mitä minä lopulta ansaitsen

oven takana on niin monta räyhähenkeä
että avaan sen ennen kuin se pettää
puhun hulluja

"tyttö on kiittämätön
hän paloittelee itseään"

ja kun sitten alan ihan tarkalleen miettiä
että kuinka se on
elossa, vai kuollut jo pois ?

tulen siihen tulokseen
etten minä ole osanen sinua
mutta sinä kaikki osat, jotka osaan itsestäni nimetä

Selite: 
Niinkin voit toki sanoa.
Kategoria: 
 

Kommentit

Minä pidin tässä runossa eniten viimeisestä säkeistöstä: itse asiassa kirjoittelin eilen runovihkoseeni jotain hyvin samantapaista, siitä, kuinka en ole enää minkäänlainen osa entisen poikaystäväni elämää, mutta kuinka hän on osa minua jokaisessa ajatuksessani. Siksi runo kosketti minua henkilökohtaisesti.
En tiedä, tarkoitatko tuolla paloittelulla viiltelyä, mutta itse tulkitsin sen heti niin. Ja tuo kiittämättömyys sopii raakuudessaan siihen tosi hyvin: jos meille on kerran annettu elämä, miksi emme nauti siitä vaan satutamme itseämme tahallisesti, ajattelevat varmasti monet.
Tykkään runosi tyylistä, tämä on jotenkin pelottavan rauhallinen ja kylmä. Karmivaa ehkä vähän.
Sanavalinnat ja yksityiskohdat ovat hienoja, pidän tästä runosta paljon.

Vaikuttavaa...

Eka säkeistö on minusta söpö<3

en pidä ensimmäisestä säkeestä. En tiedä. Alkaa ärsyttää jokin vain. En tiedä.

"tyttö on kiittämätön
hän paloittelee itseään"
Oi, rakastan tuota lausetta. Rakastan.
Tästä eteenpäin ihastuin runoon.

Viimeinen... siinä on jotakin tuttua.

 

Käyttäjän kaikki runot