Minulla ei ole pienintäkään palaa
antaa itsestäni pois
sillä kaikki palaset, jotka sain kerättyä kylpyammeen pohjalta
ovat liian pieniä lähteäkseen yksin
on jäljellä vielä osa vasemmasta hymykuopasta
pätkä oikeaa kulmakarvaa
ja muutama tahditon sydämenlyönti
ainut hyvä on se,
ettei minun tarvitse enää koskaan
kaivaa multaa suihkulähteesi ympäriltä
kynnet mustina, kasvot piilossa
saatan joskus lähettää sinulle pullopostin,
jossa kerron olleeni silloinkin ihminen
ja laitan kuvan minun uudesta kissasta
kun se vanha kuoli ikävään
tästä lähtien kuvaan kaikki auringonnousut
kokoan niistä kolmen tunnin videon
ja laitan tikut silmiisi, katso se
sitten otan kirjani ja isän vanhan silmälasikotelon
ja kävelen pois toivoen
että sinä huomaisit pienen maalarinteippipätkän
television takana
ja sen tekstin
”kuuden vuoden päästä
minä odotan sinua
meidän vakiopaikalla”
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oivallista jälkeä. Jollain tavalla tästä tuli elävästi mieleen Silent Hill, etenkin tuosta lopusta (joka muuten on selkeästi runon parasta antia). Elävyyttä löytyy ja tunnelma on käsinkosketeltavissa.
Pienen viittauksen löysin myös Kubrickin klassikkoon Kellopeliappelsiini, en tiedä oliko tämä kuitenkaan tarkoitushakuinen vai pieni annos sattumaa. Jos teit tämän tarkoituksella, kunnioitan varhaista yleissivistystäsi. Jos et tehnyt sitä tarkoituksella, niin idea on tuore ja toimii.
Nyt kuitenkin pelaan sen varaan, että et välttämättä tuota viittausta tiedä, ja jätän sen paljastamatta sen oveluudesta huolimatta. Tiedätkö miksi? Koska silloin ehkäpä keskityt jatkamaan kokonaiskuvan hiomista keskittymättä _liiaksi_ yksityiskohtiin (joskaan sekään ei pahasta ole).
Peukut pystyyn.
Tämä on todella hieno, pistää ajattelemaan ja voisin lukea vaikka kuinka monta kertaa.
Tosin kaikki muutkin runosi ovat hienoja, taidanpa lisätä sinut suosikkeihini :)
Ihastunutta huokaustani seurasi hiljaisuus.
En ehkä ymmärrä jokaista väliä rivien seassa, mutta sen ymmärrän että olet taitava.
Wau. ( Ja kiitos. :))
Sinä olet oikea runoilija! Tää on ihana ja olen samaa mieltä Paniikkivarpusen kanssa <3
Suosikit --->
Luin kaikki runosi, ja minusta tuntuu, että joku on kirjoittanut liian kauan pöytälaatikkoon. Olet jo tällä ensimmäisellä runollasi tähti. Muista puhumattakaan.
Mielenkiintoisen rönsyilevä.
Oivallista jälkeä. Jollain tavalla tästä tuli elävästi mieleen Silent Hill, etenkin tuosta lopusta (joka muuten on selkeästi runon parasta antia). Elävyyttä löytyy ja tunnelma on käsinkosketeltavissa.
Pienen viittauksen löysin myös Kubrickin klassikkoon Kellopeliappelsiini, en tiedä oliko tämä kuitenkaan tarkoitushakuinen vai pieni annos sattumaa. Jos teit tämän tarkoituksella, kunnioitan varhaista yleissivistystäsi. Jos et tehnyt sitä tarkoituksella, niin idea on tuore ja toimii.
Nyt kuitenkin pelaan sen varaan, että et välttämättä tuota viittausta tiedä, ja jätän sen paljastamatta sen oveluudesta huolimatta. Tiedätkö miksi? Koska silloin ehkäpä keskityt jatkamaan kokonaiskuvan hiomista keskittymättä _liiaksi_ yksityiskohtiin (joskaan sekään ei pahasta ole).
Peukut pystyyn.
Tämä on todella hieno, pistää ajattelemaan ja voisin lukea vaikka kuinka monta kertaa.
Tosin kaikki muutkin runosi ovat hienoja, taidanpa lisätä sinut suosikkeihini :)
Ihastunutta huokaustani seurasi hiljaisuus.
En ehkä ymmärrä jokaista väliä rivien seassa, mutta sen ymmärrän että olet taitava.
Wau. ( Ja kiitos. :))
Sinä olet oikea runoilija! Tää on ihana ja olen samaa mieltä Paniikkivarpusen kanssa <3
Suosikit --->
Luin kaikki runosi, ja minusta tuntuu, että joku on kirjoittanut liian kauan pöytälaatikkoon. Olet jo tällä ensimmäisellä runollasi tähti. Muista puhumattakaan.
Mielenkiintoisen rönsyilevä.