Puista näen kuinka tuulee.
Kun ne laskevan auringon kultaamia lehtiään
herkkinä väristen, helisten
raukeasti hymyillen
ilakoivat vasten iltataivaan pyhää kauneutta.
Kun rajusti tanssivat.
Humisevaa latvaansa viskoen taipuvat
näkymättömän kouran ravistelemina
pölyistä, karkeaa maata kohti.
Siitä näen kuinka tuulee.
Rakkaani, kuinka minussa tuulee.
Selite:
15 06 13. Runon idea aamupäivällä lapsenlapsen kanssa kävellessä: pysähdyttiin katsomaan puita joita tuuli taivuttaa. Unohdin idean. Palasi mieleen kaupungilta tultua, kirjoitettu 13:18 - 26. Runollinen tehokeino tai maneeri "Rakkaani" lisätty viimeisen rivin alkuun 13:32. Rivitystä muokattu illalla 15 06 ja aamulla 16 06. "kohti pölyistä, karkeaa maata" muokattu 20 07 "pölyistä, karkeaa maata kohti". Julkaistu 20 07 13. Rivitystä muokattu 30.09.25.
cc
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, pyhän tuntu! Pidin!
Sivut