tyhjä sivu

sinä jätit syvän hiljaisuuden
mariaanien haudan, johon vajoan

tässä minä yritän eteenpäin
tähyän taivaanrantaan
varjosi uhkaavista liepeistä huolimatta

täytän elämääni elämällä
hautaan muistoasi aina vaan yhä syvemmälle
niin syvälle ettet koskaan enää pääsisi sydäntäni koskettamaan

riuhdon itseni kahleistasi
kuin vauhkoontunut hevonen

ethän saavu enää uniini
et ole enää tervetullut
uneni kuuluvat nyt muille...