Meillä on samat keuhkot

Sitä iso mitä hengität
sitä vapaa mitä ilma kulkee keuhkojesi läpi
kestävä rakentava hengitys
kaiken pohjalla, heijastuu pintaan

Tämä on valoisa runo
ei-kenenkään kuninkaan retkestä
kohti satamaa jossa laivat eivät pysähdy
ne kiertävät kehää

Rakenne koostuu niistä hengityksistä
aika perustuu niiden liikkeeseen
ne eivät pysähdy
vaikka tietty jähmeys vaikuttaisi olevan läsnä

Hengitys värisee kuin sitar
sydän käy tablan ratsailla nousuvedessä
minä olen siis hengitän rytmiä
liikkeitä liikkeiden mereen

Väännän kehoani asentoihin ja hengitän
pysäytän ajatuksia paloiksi
tauotan jatkuvaa puhetta
ymmärrettäviin lauseisiin

Maailma on yhteinen kun ilma kulkee
kaikkien edellytyksenä lävitse
yksityinen muuttuu julkiseksi
joskus on antauduttava sille