Tuo kataja sitkeydessään
on luja ja verraton,
niin periksiantamatonta missään,
ainakaan ihmistä, tuskin on.
Me kun aina kitisemme
jos ei kaikki hyvin käy,
niin iloita osaa emme,
eikä muutosta tälle näy.
Tarvitsee ihminen kokemuksen
joka kouraisee syvältä,
se saa aikaan muutoksen
jälkeenpäin tuntuu hyvältä.
Jos aina aurinko paistaa
ei anna arvoa millekään,
ja kehitys ihmisen laistaa
siihen tilaan silloin jään.
Vaikka katajan oksan taittaa
ei se niin vain katkea,
täytyy ihminen koetukseen laittaa
ei muuten tilanne ratkea.
Kun käy läpi kovan myrskyn
jolloin aallokko yli lyö,
ja kestät tämän tyrskyn
on seesteinen seuraava yö.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut