Lumie

Ilma on raskas alkavasta syksystä
kosteus pisaroituu puiden lehtiin
joita vasten syysaurinko lepuuttaa värikyniään

Yö pukeutuu parhaimpiinsa 
vaihtaa kuulauden sumuhuntuun
laittaa ylleen pehmeintä löytämäänsä syvänsinistä samettia, jota
tähtikuviot kirjovat

Vuodenajat koskettavat toisiaan
sallivat ääriensä sulautua siirtymäksi
kahden suuren sopimukseksi luovuttaa taistelematta
antautua talvelle

kuuletko
jäähileiden soiton sirkkojen sinfoniassa

älä enää pakene