Läpi sumuisten metsien,
yli korkeitten vuorien
-kuljin vailla suuntaa,
hammasta purren.
Pidin kiinni ajatuksesta -
jonain päivänä kaikki kirkastuu.
Metsä ei ole enää niin sumuinen
- vuori ei enää niin korkea.
Löysinkö vihdoin sen mitä etsin,
onko kaikella vielä tarkoitus.
Like ·
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hienoa, näin se meneekin, kivasti runoilet, kaunis ihana matka kanssasi parempaan aikaan
Kaunis runo matkasta jostain jonnekin