Nimetön

Kun ovellain seisoit sä kerran ensimmäisen,
katosi kait hetkeksi järkeni mun.
En uskoa voinut, en koskea voinut,
vain sanaton olin hetken verran.

Ujo ja hiljainen hetki mun eteisessä,
en tiennyt miten mun olla ois pitänyt,
etten sinua pois luotani heti ois häätänyt.

Leffa yhdessä valittiin, ja tovi sitä yksikseen katseltiin,
kunnes rohkeutein kasasin ja hiljaa mä kysyin
saanko kainaloos tulla, lähelles ihan.