Sininen sumuinen hämäryys
On aivan kuin seisoisin meressä
Kaukaa, kaukaa kiiruhtaen
hiljaisena pauhuna kuulen
Sekoitus odotusta, haikeutta
menetystä
Silloin kun raikas hengitys tuntuu
sietämättämän hyvältä iholla
käännyn
Jossain Tiira kirkaisi
Päin syöksyvä vesiryöppy
nuolee selkääni
Vesitirskeet kastelevat kasvoni
Kirkkaina helminä ne ovat kauniita
Keräät niitä käsiisi
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Dolores | Laulan yöhösi uuden laulun | 4.6.2009 | 24 | Runo |
| Dolores | Hellyys lainehti sisälläni | 29.5.2009 | 23 | Runo |
| Dolores | Lähtemättömästi sinuun jään | 21.5.2009 | 10 | Runo |
| Dolores | Kyljellään lepäävän kuunsirpin valossa | 13.5.2009 | 18 | Runo |
| Dolores | Hiljalleen syvemmälle syliisi | 9.5.2009 | 9 | Runo |
| Dolores | Kuinka tunnutkaan niin hyvältä | 7.5.2009 | 8 | Runo |
| Dolores | Tuulessa Rakkautesi kukkia | 23.4.2009 | 12 | Runo |
| Dolores | Sinä suutelit minut halujen metsään | 17.4.2009 | 15 | Runo |
| Dolores | Tahtoisin ottaa sinua kädestä ja hymyillä | 14.4.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
i h a n a!
Upea tunnelma tässä
Ihanaa tunnelmaa ja latausta. Tulee mieleen meren siniset aallokot.
Pidän runon luonto- ja tunnekuvauksen (sekä aikamuotojen) tasapainoisesta sekoittumisesta. Otsikko on hieno. Samoin lopetus; kuvaa hienosti (tekijälle tärkeän, herkän - tarkka kuvaus tapahtuneesta tai metafora, ehkä kumpaakin) muiston. Tähän runoon palasin uudelleen. Koska merenranta on itselleni ollut ja on yhä tärkeä paikka yksin sekä toisen kanssa, romanttisine muistoineenkin: kesäisine aurinkopäivineen ja syksyisine kylmäkylpyineen myrskyävissä vaahtopäissä, aallonmurtaja, yöt nuotion äärellä hiljaista kohinaa kuunnellen - ja ne kirkkaat helmet.
i h a n a!
Upea tunnelma tässä
Ihanaa tunnelmaa ja latausta. Tulee mieleen meren siniset aallokot.
Pidän runon luonto- ja tunnekuvauksen (sekä aikamuotojen) tasapainoisesta sekoittumisesta. Otsikko on hieno. Samoin lopetus; kuvaa hienosti (tekijälle tärkeän, herkän - tarkka kuvaus tapahtuneesta tai metafora, ehkä kumpaakin) muiston. Tähän runoon palasin uudelleen. Koska merenranta on itselleni ollut ja on yhä tärkeä paikka yksin sekä toisen kanssa, romanttisine muistoineenkin: kesäisine aurinkopäivineen ja syksyisine kylmäkylpyineen myrskyävissä vaahtopäissä, aallonmurtaja, yöt nuotion äärellä hiljaista kohinaa kuunnellen - ja ne kirkkaat helmet.