Tapsan ja Aavan joulukuusi

Tapsa ukki ja 4-vuotias lapsenlapsi Aava olivat innokkaina lähdössä joulukuusen haku reissulle sydäntalven lumiseen metsään. 

He pukeutuivat lämpimästi villapaitoihin, pipoihin ja käsineisiin, sekä ottivat mukaansa pienen reen, jolla he aikovat kuljettaa löytämänsä täydellisen joulukuusen takaisin kotiin.  

Tapsa sanoi Aavalle, mene sinä tuohon rekeen istumaan niin sinun ei tarvitse kahlata pikku jaloillasi kinoksissa.  

" Kyllä minä ukki jaksan kävellä, sillä minulla on 64 vuotta nuoremmat jalat kuin sinulla" Aava virnisti. "Minäkin voin tarvittaessa vetää sinua tuossa reessä."

Metsä oli hiljainen ja lumipeite kimalteli auringon paisteessa. Tapsa kantoi pientä kirvestä, Aava oli varustettu innokkaalla mielikuvituksessaan.  

Aava lauleskeli “Ratii ritii rallaa, tuli talvii hallaa” 

 He seurasivat pientä polkua, joka vei heidät syvemmälle metsän siimekseen.  

Kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, he kuulivat hiljaista laulua. Ääni oli kauniin lumoava, ja se ohjasi heidät kohti suurta kuusta.  

Kuusen juurella seisoi kaunis haltia, jonka hiukset olivat hopeanhohtoiset ja puku kimalteli kuin tähtisumu.  

"Tervetuloa, matkalaiset," haltia tervehti hymyillen. "Mitä te etsitte täältä sydäntalven metsästä?"  

Tapsa ja pikku Aava kertoivat etsivänsä täydellistä joulukuusta, joka toisi iloa heidän kotiinsa.  

Haltia nyökkäsi ymmärtäväisesti ja osoitti kohti erästä kaunista kuusta.  

"Tämä kuusi on erityinen," haltia sanoi. "Se kantaa mukanaan talven taikaa tuoden onnea ja lämpöä kotiin."  

Tapsa kiitti haltijaa ja alkoi kaatamaan kuusta varovasti. Kun kuusi oli kaadettu sekä  sidottu rekeen, haltia astui esiin.  

"Olette osoittaneet kunnioitusta metsälle sekä sen asukkaille," haltia sanoi. "Siksi annan teille pienen lahjan."  

Hän kosketti kevyesti kuusen oksaa, samassa siihen ilmestyi hohtava valo.  

Lisäksi saatte kumpikin toivoa yhden toiveen mikä myös toteutuu.  

Ensin sai Aava toivoa.  

Aava toivoi haltialta, että ukki Tapsa saisi elää yli satavuotiaaksi, jotta hän näkisi perustamani perheeni.

Sitten oli Tapsan vuoro. Tapsa toivoi hymyillen, että Aavan toive toteutuisi. Haltiatar lupasi, että näin tulee käymään teidän molempien toiveille.  

Kun Tapsa ja pikku Aava palasivat kotiin kuusen kanssa, he huomasivat, että jokainen sen oksa säteili lämpöä ja valoa.  

Tämä oli heidän talvensa taianomainen kuusi, joka toi iloa ja onnea koko talonväelle.

Heillä oli myös yhteinen salaisuus, jonka haltija oli heille luvannut.