Valossa

Runoilija 85c2be7db3de3bf79c81124c6c892c51

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.9.2015
Viimeksi paikalla: 3.1.2019 16:29

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
29.3.2024

 

Virnistyksistä viis veisasin, unelmasi toin takaisin, etsin, löysin, loin, rakensin, vanhat roskat jotka esteeksi kertyi ne mä pois lakaisin, voi kumpa vaan saisin. SUT, ja kaiken muun (takaisin). Tyydynkö vähään, en. Mutta haluaisin tyytyä, jonain päivänä vielä tyydynkin, kun vaan saan sen, mistä kantavimmat unelmani haaveilen. Haluan paratiisin maan päälle, oman suuren tontin, maatilan, puutarhan, sekä parantavat yrtit ja kasvit. Eläimet, ystävät , lapset ja vaimot. Kaiken soisin myös ikuisesti jatkuvan, onko se liikaa pyydetty? Jonkun mielestä ehkä, mutta mitä Jumala haluaa meidän olevan. Onnellisia, uskon. Takaisin luontoon, mikä muu voisi tuntuakaan oikeammalta sydämessäin. Kyläyhteisö; soittajia, runoja lausuvia laulajia, rakastajia, tahtoja, omia tiloja, yhteinen koulu, jossa jokainen jokaiselta oppii elämää. Utopia, onko se utopia? Uskon utopiaan. Ei, ei se ole utopiaa. Se on tulevaisuuteni. Kun eläimet tutustuu poikasina, olkoon vaikka porsas ja karhu, he ystävystyvät. Kaikelle on tarkoituksensa, niin myös sinulla. Lähdetään yhdessä alkulähteeltä vettä nostamaan, sen ei tarvitse olla työlästä. Aita puista, pensaista. Istutan oman männyn, sekä vaahteran. Oi kuinka kiitollinen olenkaan. Rakkaus ympäröiköön meidät kauneudella, kauniilla valollaan. Oma paikka maailmassa, rakkauden tila. Ajaton ja iätön, unohtukoon sodat ja kauheudet lopullisesti. Tänään syntyi uusi todellisuus, kasvakoon lapseni siellä. Todellisuus, joka on ollut totta aina, harvojen silmät huomanneet, mutta jokaisella sielussaan alusta saakka iankaikkinen tieto, kun sitä koskettaa, se tuo kuvan muistista tähän hetkeen. Nään sen, minkä olen nähnyt aina. Mutta nyt selkeämmin kuin koskaan.

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettavia ja paljon kertovia toiveita. 
 

Käyttäjän kaikki runot