Jos voisin tulisin luoksesi.
Ojentaisin käteni enkä päästäisi irti
ennen kuin olisit noussut
takaisin jaloillesi.
Niin minä tekisin,
ihan varmasti auttaisin.
Mutta se pimeys jota kannan itsessäni
on parempi pitää kaukana.
Sillä minä hymyilisin,
rakastaisin ja iloitsisin kanssasi.
Tulisin kun tarvitsisit
kuuntelisin kaiken.
Hiljaisena hetkenä
lukisit silmistäni viestin:
En unohda koskaan.
Mitään.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
