Kaikki tuhannet kyyneleet,
kuin tuuleen kadonneet
tyynyliinassani, kainalossasi.
Surusta suruun,
haasteesta toiseen
tieni kulkee.
Pyristellen kohti sinua.
Lumimyräkässä en näe eteeni,
kuitenkin haaveet auraavat
polkua
jalkojen alle.
Riipaisevan totuuden edessä,
vahvaakin vahvempana.
Jos tämän täytyy mennä näin,
mitä voin?
Ikävöin.
Nähdään huomenna.
Selite:
Tämä syksy on koetellut, eikä joulukaan näytä tuovan rauhaa.
Lumi puhdistaa sielua matkalla pienen lapsen luo sairaalaan. Toivottavasti pian myös kotimatkalle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Riipaisevan surullinen on koettelemusten tiesi. Toivottavasti kotimatkalle olette päässeet.
Voimia sinulle!
Suoraan sydämeen käyvä runo, -kosketit tällä runollasi tämän lukijan sisintä.
elämänpolku on ennakoimaton, mutta silti murehdimme sitä, mitä eniten pelkäämme ja kadotamme rentouden elää sisimpämme mukaisesti.
kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä sitä, mikä syntyy omalla painollaan ja miten muuttaa se, johon voimavarat riittää....
ja millä ne erotat toisistaan...
haikean kaunista tekstiä, herkkä runo.. ja kaunis kiitos runoni arvostelusta! :)
Todella koskettava on tämä runosi, toivottavasti lapsellasi ei ollut mitään hirmuisen vakavaa ja voi jo nykyään paremmin. <3 Itsekin viime joulun alla jouduin pelkäämään tyttären puolesta, iski niin rankka keuhkokuume. Onneksi meni lopulta ohi. Vanhempien hätää lastensa puolesta ei voi vähätellä.
Kaunis, surumielinen runo.
Lämpöinen kiitos kommentistasi. Lähetin sen runon äskön palautteena unisefille. Kiitin samalla arvokkaasta ja tärkeästä työstä ja lupasin jatkossa osallistua siihen osaltani vielä nykyistä paljon enemmän. :)
Riipaisevan surullinen on koettelemusten tiesi. Toivottavasti kotimatkalle olette päässeet.
Voimia sinulle!
Suoraan sydämeen käyvä runo, -kosketit tällä runollasi tämän lukijan sisintä.
elämänpolku on ennakoimaton, mutta silti murehdimme sitä, mitä eniten pelkäämme ja kadotamme rentouden elää sisimpämme mukaisesti.
kuinka vaikeaa onkaan hyväksyä sitä, mikä syntyy omalla painollaan ja miten muuttaa se, johon voimavarat riittää....
ja millä ne erotat toisistaan...
haikean kaunista tekstiä, herkkä runo.. ja kaunis kiitos runoni arvostelusta! :)
Todella koskettava on tämä runosi, toivottavasti lapsellasi ei ollut mitään hirmuisen vakavaa ja voi jo nykyään paremmin. <3 Itsekin viime joulun alla jouduin pelkäämään tyttären puolesta, iski niin rankka keuhkokuume. Onneksi meni lopulta ohi. Vanhempien hätää lastensa puolesta ei voi vähätellä.
Kaunis, surumielinen runo.
Lämpöinen kiitos kommentistasi. Lähetin sen runon äskön palautteena unisefille. Kiitin samalla arvokkaasta ja tärkeästä työstä ja lupasin jatkossa osallistua siihen osaltani vielä nykyistä paljon enemmän. :)