Mä muistan sen päivän kuin se olisi ollut eilen.
Mä järjestelin karkkeja, isä oli tuonu niitä laivalta
mä olin seitsemän ja puoli.
Kaikki alko huutaa.
Mä luulin se oli se naapurin koira
joka oli taas päässyt sisään.
Se oli iso berhandialainen
jota mä pelkäsin
joten piilouduin kaappiin
kuten aiemmin.
Mut sit mut kutsuttiin
ja mä menin.
Mä muistan kuuman ruohon tuoksun
ehkä oli satanut
mä muistan sateenkaaren
oon varma
sen päässä ei ollut kultaa.
Mun isä makasi maassa
kaikki muu on hämärää
mä muistan juuri ja juuri
äidin ja ne kopterimiehet
Mä kuuntelin isän rintaa
sanoin sen sydän kuuluu vielä
äiti sanoi ei
se on sun oma sydän.
Mut mä uskon et isän sydän kuuluu
mä uskon vieläkin.
Vaikka ne väittää
et se on vaan mun oma sydän.
Selite:
Runo isän muistolle <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
