Sataan kertaan särjetty sirpaleiksi,
tuhanteen kertaan painettu syvälle maahan.
Silti nousen joka kerta feenikslinnun tavoin.
En ymmärrä miten niin käy,
elämä vain virtaa liian vahvana suonissa luovuttaakseni.
Näe tuli silmieni takaa,
näe tuska joka ajaa minut ylös jatkamaan matkaani.
Katkeruus vaanii nurkissa
mutta ei ole vielä saanut minua.
Kunhan saan pitää pienen palan pimeyttä sydämessäni,
ei pysty mikään lannistamaan minua kokonaan,
eihän?
Varjot olkoon turvanani.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Varjot ovat kauniita.
Kaunis runo=)
no runon syntyessä päässäni pyöri Tyrävyön 1000x biisi