Lähden vennolle.
Vennolla näen kaukoputkeni kaukaa, niin ettei se enää mikään kaukoputki olekaan.
Matkustan kuin vieraassa maassa.
Löydän itseni Dakotasta, viidakosta, Costa Ricasta, kurakosta, karusta sorasta, lentohiekasta ja sodasta, kestämättömästä ja pakolla kestetystä rämätavaroiden tarakasta, ilon taustaväreistä ja surun harakan hennosta siivestä.
Ja paluuvento on jo niin tuttu,
Ettei vento ollenkaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi