parisuhde?

Tiedän tän joskus loppuvan,
mutta en näytä sitä tajuavan,
toivon,
sun kanssas vietän tän,
elämäni ainoan.

Sit kerroit mulle sen,
haaveesi,
lapsista, miehestä, oikeasta perheestä,
mursit minut,
kysyin,
rakastatko, et vastannut,
kysyin,
miksi olet kanssani, et vastannut,
kysyin,
oletko kanssani koska tunnet olosi turvalliseksi ja tutuksi,
vai siksi että rakastat, vastasit, en tiedä.

Olen kaikkeni tehnyt jotta sinä minut haluaisit,
olen kaikkeni tehnyt jotta et koskaan jättäisi,
olen tehnyt kaikkeni jotta rakastaisit,
olen antanu itseni sinulle,
olen antanut sinulle kaikkeni.

Olit minun ensisuudelmani,
olit minun ensimmäiseni,
olit minun ensi rakkauteni,
olit minun ensimmäinen,
kaikessa.

Rakastan sua, jos se ei sulle riitä,
niin en voi sille mitään,
etsi uusi,
ole onnellinen,
kyllä mä pärjään,
en jaksa perääsi enää haikailla,
vaikka kuinka haluaisin,
tiedän tää tulee loppuun pian.

Toivon vain että sinä olet onnellinen,
ja tiedät olet aina sydämmessäni,
olet aina ensimmäiseni,
en koskaan unohda sinua,
en koskaan, kulta.

Haluaisin vain olla joskus onnellinen itsekkin,
miksi en saa,
mitä olen tehnyt väärin,
miksi olen erillainen.

Onko tämä oikea parisuhde?