Nousivat lokit
mereltä mantereelle
aamuisen auringon
kultaisin siivin

Kietoi usva kätensä
kulkijan ympärille
kuuran kimaltaessa
vihreällä nurmella

Hauras oli ote
keltaisilla lehdillä
kuin sydän
tuntevalla ihmisellä

Päivään sarastavaan
arasti kysyen
viimeiseen tuuleenko
nousevaan