Mitä näet kun katsot taaksesi?
Kadutko mitä jäi jälkeesi?
Soratiellä kävellessä
ei voi välttää kiviä kengässä.
Mukanani kannoin jalokiveä pitkään,
mutta sitten alkoi koskea selkään.
Huomasin sen arvottomaksi
valmiiksi pois heitettäväksi.
Tietä kulkiessasi,
taakse katsoessasi.
Näetkö timantit soran seassa,
kimmeltämässä auringon paisteessa.
Pitkälle ne näkyvät tien päähän saakka,
mutta keventynyt on kantamisen taakka,
kun nyt voi vain katsella
ja hymyilla kun kaikki on hyvällä mallilla.
Kuopat ja isommat kivet,
joihin kävellessäsi pottuvarpaan iskenet,
muistuttavat sinua myöhemmin
että jalka kannattaa asettaa paremmin.
Jokainen omat tiensä kulkenut
joissain kohti sen muidenkin kanssa jakanut.
Miksi juosta takaisin hakemaan
isoja kiviä matkaa pilaamaan,
kun niihin jo kerran kompastunut
ja niistä läksynsä oppinut.
Taakse on mukava välillä silmäillä,
mutta likaa silmäilevä ei kulje valppaalla mielellä.
Kompastuu helpommin uusiin monttuihin
Eikä huomio riitä pientareilla odotteleviin timantteihin.
Jokaisella omat tiet kuljettuna,
siltä ei voi välttyä edes kuninkaana.
Ottakaamme jokainen opiksemme matkatusta matkasta
ja näin voimme nauttia jäljellä olevasta taipaleesta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
