Nimetön
Makuuhuoneen ikkunaan
huurtunut rakkaus
katoamassa
Aamukasteen kirvellessä
iholla
Perhosen siiveniskun
arvet satiinilakanoilla
Valkean yön
loputon syyllisyys
Kaikessa siinä tulessa
Me
sammutettiin
yksinäisyyden
aurinko
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huikeita kielikuvia. Etenkin nuo perhoset ja satiinilakanat. Uppoaa.
Upeaa tekstiä.
onnistunutta sanojen käyttöä, kaunista
Kaunista mutta toisaalta niin surullista tekstiä, pidän runossa käytetyistä vertauskuvista.
Upea! Mahtava!
Hieno.
Mielenkiintoisista mielikuvista täyttyy pää tätä lukiessa. Kiitoksia hienosta runosta, jään miettimään tätä vielä joksikin aikaa..
kaksi viimeistä ihan must, kuuntelen kaija
k:n kappaletta koruton, suosittelen!
VAU!
yössä yksinäiset kaksin, ei heitä toiset
huomaa, missään ei näy, kello käy
Todella hieno runo!