Aavistin, että tekisin matkan
vielä useasti näille poluille,
joille lempeät tuulet
eivät uskalla puhaltaa.
Tällä maaperällä ei pelätä totuutta,
sitä katsotaan tiukasti silmiin.
Ei kipeä ole täällä uusi tuttavuus,
eikä näistä porteista käydä
tämän jälkeen suoraan auringonvaloon.
Mutta kun istun rannalla,
katselen järvenpintaa ja näen
kuinka kaislarivi ilolla kannattelee
kuuta kuin kevyttä palloa,
silloin tiedän
nyt on aika nousta, lähteä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit