Lokkipariskunta yksinäisellä kivellä.
Saaressa tuulee,
aaltojen vaahto jää
kallion seinään lumeksi,
kaislat taipuvat
niin kuin niiden tulee.
Meri huuhtoo turhat äänet mukaansa,
katoavat kuulumattomiin
ja saavatkin mennä,
aaltojen puheenvuoro on nyt.
Tämä sininen avara pelto,
vaahtopäät kuin kypsät tähkät,
niiden äänestä saan ravinnon.
Siitä elän tänään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Harmi, että 10 latauksen enimmäismäärä tuli täyteen ;)