Fruu

Voi! Te sielut jotka eksyneenä harhailette! Kuulkaa minua ja toteuttakaa toiveeni!

Tein niin kuin tiedetään tehtävän, yhdestäkään vaiheesta laistamatta. Puin ylle surupuvun jo aikojen alussa ommellun. Yön varjot silmissä minä harhautin uteliaat pois päämäärästämme. Kuljin kauemmas kuin kukaan ja takaisin saavuin hulluuteen. Armahtakaa, pyydän. Kyllä minä teen mitä vaaditte… Auttaisitte minua.
Tuhansia kyyneleitä valuttaen saavun hiljalleen eksyneisiin, mutta vain melkein.

Viimeinen uhraus saa satakielet laulamaan, ja tunnen sisälläni vapautta ja yhteenkuuluvuuden humalluttavan tunteen. En itke, kiljukaan en, vaan ojennan rikkoutuneet unelmani kaikkeudelle, kunnes hiivun hiljaa kuin tukahdutettu liekki. Se ei pala enää.

Katkeruus liukuu päältäni johdattaen askeleeni luoksenne tuodakseen vapauden.