Maailman tarina
Kun ilmassa tuntuu maailman pahuus,
ja maa kantaa pahojen myrkkyä.
On aika kynä laskea
ja mielen höyhenet karistaa.
Kun taskun jalokivet ovat entisiä,
ja nuotion kipinät muistoja.
Nouse silloin mieli taivaalle,
sankarien kantaan.
Kuka varasti teräksen salaisuuden,
kuka toi tulen, rakensi hevosen.
On ajatuksilla mistä ammentaa,
mistä nousta joen rantaan
ja nähdä korppeja.
Ja jos joku ei usko sanoja,
miekalla on aikaisemminkin vakuutettu
ja maailman pahuutta jatkettu.
ja maa kantaa pahojen myrkkyä.
On aika kynä laskea
ja mielen höyhenet karistaa.
Kun taskun jalokivet ovat entisiä,
ja nuotion kipinät muistoja.
Nouse silloin mieli taivaalle,
sankarien kantaan.
Kuka varasti teräksen salaisuuden,
kuka toi tulen, rakensi hevosen.
On ajatuksilla mistä ammentaa,
mistä nousta joen rantaan
ja nähdä korppeja.
Ja jos joku ei usko sanoja,
miekalla on aikaisemminkin vakuutettu
ja maailman pahuutta jatkettu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
