Hiljaiset kilometrit
Meidän välissämme
ei ole hiljaisuutta.
Vain kilometrejä.
Kartalla se näyttää pitkältä viivalta,
kylmältä ja suoralta,
mutta sydämessäni
sinä olet aina
yhden hengityksen päässä.
On öitä,
joina ikävä puristaa rintaa
kuin myrsky suljettua ikkunaa vasten.
Tekisi mieli koskea kasvojasi,
kuulla naurusi ilman kaiutinta,
tuntea kätesi ilman hyvästejä.
Ja silti
Tämä rakkaus ei ole hauras.
Se ei ole paperia,
joka repeää etäisyydestä.
Se on terästä,
taottu kaipuusta ja odotuksesta.
Jokainen "nähdään pian"
on lupaus,
joka kantaa meidät
uuden päivän yli.
Me opimme rakastamaan ilman kosketusta.
Opimme lukemaan toistemme hengitystä
puhelimen hiljaisuudesta.
Opimme, että rakkaus
ei asu samassa osoitteessa
se asuu päätöksessä pysyä.
Kun epäilys kuiskaa:
"Liian vaikeaa."
me vastaamme
"Liian arvokasta luovuttaa."
Välimatka voi testata meitä,
mutta se ei omista meitä.
Se on vain silta,
jota pitkin kuljemme
toisiamme kohti.
Ja kun viimein seisomme vastakkain,
kaikki odotus syttyy valoksi.
Kaikki ikävä muuttuu lämmöksi.
Kaikki esteet jäävät taaksemme
kuin pieniksi varjoiksi
valtavan rakkauden rinnalla.
Sillä tämä ei ole pieni tunne.
Tämä on meri.
Tämä on myrsky ja tyyni yhtä aikaa.
Tämä on sydän,
joka huutaa nimesi
kaiken etäisyyden yli
ja tietää,
että sinä kuulet sen.
ei ole hiljaisuutta.
Vain kilometrejä.
Kartalla se näyttää pitkältä viivalta,
kylmältä ja suoralta,
mutta sydämessäni
sinä olet aina
yhden hengityksen päässä.
On öitä,
joina ikävä puristaa rintaa
kuin myrsky suljettua ikkunaa vasten.
Tekisi mieli koskea kasvojasi,
kuulla naurusi ilman kaiutinta,
tuntea kätesi ilman hyvästejä.
Ja silti
Tämä rakkaus ei ole hauras.
Se ei ole paperia,
joka repeää etäisyydestä.
Se on terästä,
taottu kaipuusta ja odotuksesta.
Jokainen "nähdään pian"
on lupaus,
joka kantaa meidät
uuden päivän yli.
Me opimme rakastamaan ilman kosketusta.
Opimme lukemaan toistemme hengitystä
puhelimen hiljaisuudesta.
Opimme, että rakkaus
ei asu samassa osoitteessa
se asuu päätöksessä pysyä.
Kun epäilys kuiskaa:
"Liian vaikeaa."
me vastaamme
"Liian arvokasta luovuttaa."
Välimatka voi testata meitä,
mutta se ei omista meitä.
Se on vain silta,
jota pitkin kuljemme
toisiamme kohti.
Ja kun viimein seisomme vastakkain,
kaikki odotus syttyy valoksi.
Kaikki ikävä muuttuu lämmöksi.
Kaikki esteet jäävät taaksemme
kuin pieniksi varjoiksi
valtavan rakkauden rinnalla.
Sillä tämä ei ole pieni tunne.
Tämä on meri.
Tämä on myrsky ja tyyni yhtä aikaa.
Tämä on sydän,
joka huutaa nimesi
kaiken etäisyyden yli
ja tietää,
että sinä kuulet sen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit