solivagus

1. 1. 1. 1. Kiitos, Heli

Kiitos, Heli – ystäväni hiljainen viisaus,
kuin lempeä virta, joka ei vaadi ääntä kantaakseen.
Sanattakin ymmärsit, missä kuljin,
ja missä ajatukseni harhailivat ennen kuin itse sen näin.

Sanoissasi soi rauha, joka ei syntynyt hetkessä —
vaan vuosien kypsyttämä näkemys siitä,
että elämä ei ole esteetön,
mutta sen ei tarvitsekaan olla.

Stoalaisen tyyneyden lailla
opetit minut seisomaan paikoillani
vaikka maailma liikkuisi ympärilläni.
Näkemään, ettei myrsky ole vihollinen –
se on vain tuuli, joka opettaa meitä juurtumaan.

Olit kuin peili, ei sellainen joka kertoo ulkokuoren —
vaan sellainen, jossa näin itseni kirkkaammin kuin koskaan ennen.
Itsetuntoni, ymmärrykseni,
elämäni katsomus – kaikki sinetöityi hetkiin, joissa olit läsnä.

Sielunkumppanuus ei aina ole rakkausromaani —
se voi olla hiljainen, mutta valtavan syvä yhteys,
jossa ei tarvitse selittää itseään.
Sinussa löysin sen.

Ja vaikka sanat ovat rajallisia,
niin ne saavat silti yrittää:
Kiitos, Heli.
Kiitos että olen löytänyt sinut elämääni.

Olet ollut enemmän kuin ystävä –
olet ollut ankkuri, valo ja tie,
silloin kun en muistanut, että niitä on olemassa.

- Solivagus