Puhe

Kirjoitin tämän puheen

ajatuksella, jota en saanut kiinni

hidastuneiden refleksieni takia,

joten aion nyt vain keksiä tähän

jotain ympäripyöreää sanottavaa

ajankuluksi teille muille läsnä poissaoleville.

Olemme tulleet tänne kunnioittamaan

edesmenneen toimitusjohtaja...toimitusjohtaja… toimitusjohtajamme

muistoa, joka kaikista vastoin- ja myötäkäymisistä

oli oikein hyvin menehtynyt persoona.

Menetyksen mittarina ei koskaan voi pitää

pelkkää oikeinkiroitustaitoa.

Tämän huomasin, kun toimin toimitusjohtajamme

oikolukijana vaakatasossa pöydän päällä pikkujoulujen alla.

Ei siitä sen enempää.

Johtajamme oli hyvin antelias

jakamaan potkuja niille, jotka sitä tarvitsivat,

kun pelkkä keppi ja porkkana ei riittänyt.

Tahdonkin muistaa häntä

(huolimatta pitkälle edenneestä klementiinistä)

tällä kauniilla kukkavihkolla

ja tuoksuvilla pyyhekumeilla,

jotka löysin Tiimarin poistomyynnistä ennen euroaikaan siirtymistä.

Olkoon ne merkkinä ikiaikaisesta yhteydestämme

kertakäyttökulttuuriin.

Näillä sanoilla toivotan syvästi

kepeitä multia ja jaksuja pitkälle odotusajalle.

Krematorioissa on ruuhkaa. 

Nouskaamme pystyyn

niin lauletaan yhdessä vielä kerran

Ystävän laulu.